OHJEITA SISUSTUSOMPELUUN: Sivuverhot, yläkäänteen ompelu

Kun olet ommellut verhosta sivut ja alareunan, seuraavana vuorossa on yläkäänteen ompelu. Yläkäänteen ompelun ensimmäinen työvaihe on verhon mittaaminen ja yläreunan suoristaminen. Mikäli se on vain mahdollista, mittaus tulisi suorittaa leikkuupoydällä niin, että verhon saa levitettyä pöydälle suoraksi (TAPA 1). Mutta mikäli leikkuupoytä on lyhyempi kuin verhon valmispituus+ylareunan saumavarat, kannattaa kokeilla TAPAA 2. Yläreunaan tarvittavan saumavaran määrä riippuu täysin siitä, millaisen yläkäänteen haluat. Vaihtoehtoja on paljon, mutta niitä on helppo lähteä karsimaan pelkästään sillä, miten verhot ripustetaan. Tuleeko verho tankoon, kiskoon nipsuilla tai koukuilla vai kiinnitetäänkö verho tarranauhalla?  Vaihtoehdoista lisää tavan 1 ja 2 jälkeen.

TAPA 1, kun käytettävissä on sopivan pituinen leikkuupöytä:

1. Taita verho kaksinkerroin niin, että alareunan kulmat ja verhon sivut ovat vastakkain.
2. Kiinnitä verho alareunasta pöydän päätyyn puristimien avulla. Ole huolellinen, että verho on samalla tasolla pöydän päädyn kanssa.
3. Suorista verho pöydän sivua vasten. Kun pöydän sivuun on kiinntetty mitta, on verhon mittaaminen helppoa. Jos pöydässä ei ole mittaa, myös metallisella rullamitalla mittaaminen on mahdollista. En kuitenkaan suosittele mittaamaan verhoa kankaisella ompelijan mitalla, sillä verhoa on vaikea mitata tarkasi veltolla mitalla.
4. Mittaa verhon sopiva pituus (valmis pituus + yläreunan saumavarat) suorassa kulmassa, ei lankasuoraan, sillä kankaasta riippuen lankasuora saattaa olla hyvinkin vino. Itselläni on pöydässä kaksi mittaa noin 80 cm päässä toisistaan, joiden väliin voin verhon levittää. Katson molemmista mitoista sopivan pituuden. Näin saan varmasti suoran kulman. Kätevä tapa, jollei ole riittävän suurta kulmaviivainta.
5. Piirrä pitkän metalliviivaimen avulla viiva oikeaan pituuteen (valmis pituus + yläreunan saumavarat).
6. Leikkaa viivaa pitkin.
7. Jatka valitsemasi yläkäänne-vaihtoehdon mukaan.

TAPA 2, kun käytettävissä ei ole riittävän suurta leikkuupöytää:

1. Taita verho kaksikerroin niin, että alaraunan kulmat ja verhon sivut ovat vastakkain. 
2. Levitä verho lattialle riittävän suureen tilaan. Voit käyttää painoja verhon päällä, jotta saat levitettyä verhon suoraksi. Esimerkiki täytetyt vesipullot ovat käteviä painoja.
3. Mittaa metallisen rullamitan avulla sopiva pituus (valmis pituus + yläkäänteen saumavarat) verhon sivusta sekä taitteella. Merkitse pituus nuppineulalla, kangasliidulla tms. 
4. Piirrä pitkän metalliviivaimen avulla viiva merkkien väliin.
5. Leikkaa viivaa pitkin.
6. Jatka valitsemasi yläkäänne-vaihtoehdon mukaan.

VAIHTOEHTO 1, Nipistin käänne

Yksinkertaisimmillaan yläkäänne on kapea  käänne, jolloin kiinnitys tapahtuu kiskoon nipistimillä tai tankoon renkaan avulla, jossa on nipistin. Käänne kannattaa ommella kaksinkertaisena eli sisävara on yhtä leveä kuin ulkovara. Näin käänteestä tulee tukevampi ja kestävämpi nipistimen alla. Sen lisäksi se on helpompi ommella kaksinkeraisena. Sopiva käänteen leveys on noin 1,5-2 cm, jolloin tarvittavan saumavaran määrä on siis 3-4 cm. 

Nipistinkäännettä ommellessa kannattaa ensin yläreunaan ensin silittää tuo 3-4 cm taite ja ommellessa kääntää toinen käänne, sillä silittäen noin pienen käänteen tekeminen kaksinkertaisena on aika tuhertamista. Toki käänteen voi tehdä kokonaan ommellessakin.

Kuten sanottu, nipistinkäänne on hyvin yksikertainen ja näin helppo ja nopea yläkäänne. Ripustettuna se ei kuitenkaan ole yhtä huoliteltu vaihtoehto kuin esimerkiksi verhonauhanllinen käänne, sillä yläreunasta ei tule yhtä ryhdikästä ja pomuista/rypyistä on vaikea saada ilman rypytysnauhaa tasaisia. Jos sivuverhoja on tarkoitus vetää yöksi ikkunan eteen, on nipistin käänne ihan ok ratkaisu.

Vinkki: Jos kangasta on käytettävissä vähän tai kangas on niin ohutta, että nipistimet vaurioittavat kangasta, voi yläreunan huolitellla myös vinonauhalla.

VAIHTOEHTO 2,  Kuja harjalla tai ilman

Toinen aika perinteinen ratkaisu yläkäänteeksi on kuja, johon tangon tai verhovaijerin voi pujottaa. Itse ompelisin kujan kaksikertaisena kuten kuvassa, koska se on helpompi ommella. Kuten alakäänteen kannsa, ensin kannattaa silittää taitos koko leveydeltä ja se jälkeen kaksinkertaisena, eli jos kujasta tehdään 5 cm leveä saumavaroja tarvitaan 10 cm. Ensin silitetään 10 cm taite ja sen jälkeen käännetään saumavarat kaksinkerroin, ja ommellaan aivan taitteen raunasta.

Jos tangon päälle haluaa harjan, se ommellaan viimeisenä. Jotta harjasta saa tasaleveän voi apuna käyttää ompelukoneen metallirunkoon kiinnitettävää mangneettiohjaajaa tai harjan paikan voi myös merkata verhoon liidulla viivaimen avulla. Sopiva harjanleveys täytyy pohtia tapauskohtaisesti ja ottaa huomioon mm. kankaan materiaali, tangon paksuus, ripustuspaikka yms. Kovin velttossa kankaassa leveä harja saattaa alkaa repsottamaan, mutta paksun tangon kanssa liian kapea harja saattaa näyttää tuherrukselta. Yleinen harjan leveys on noin 2-4 cm.

VAIHTOEHTO 3, Verhonauha

Verhonauhalla saa yläreunasta ryhdikkään, jolloin verho pääsee laskeutumaan kauniimmin. Verhonauhoja on lukematon määrä. Niillä saa aikaan erilaisia laskoksia, poimutelmia tai aivan pientä rypytystä. Nauhoja on myös eri ripustusvaihtoehtoihin: tankoon pujotettavia, koukuilla kiskoon kiinnitettäviä tai tarranauhalla kiinnitettäviä.

Verhonauhaa ommellessa käänteen leveys kannattaa olla sama kuin nauhan leveys. Näin läpikuultavissa kankaissa käänne on myös oikealle puolelle siisti. Mikäli kangas on kovin purkautuvaa kannattaa kankaan reuna huolitella. Toinen vaihtoehto on, että kankaan reuna jää piiloon nauhan alle, näin kankaan reuna ei pääse purkaantumaan. Mutta suosittelen tätä vaihtoehtoa vain, jos kangas ei ole läpikuultava. 

Nauha ommellaan aivan verhon yläreunaan tai jätetään pieni harja. Harjalla saadaan helposti verhokisko piiloon, kun kiinnitys tapahtuu koukuilla nauhasta.  Ompeleet tulee olla nauhan ylä- että alareunassa. Jotkin koristelaskoksia/-poimutelmia tekevät nauhat vaativat useamman ompeleen.

Nauhan ompelun jälkeen nauha poimutetaan haluttuun mittaan ja poimilangat solmitaan. Ylimääräistä pomulankaa ei kannata leikata pois, koska verhoja pestessä poimut kannattaa avata. Pitkät pimulangat kannattaa kuitenkin punoa ja pujotella piiloon nauhan laskosten joukkoon, näin langat eivät roiku ikävästi verhojen seassa.

Verhonauha verhon yläreunassa on erittäin hyvä vaihtoehto, koska sillä saadaan aikaan siistit ja symmetriset laskoset tai poimut. Näin verho on viimeistellyn näköinen. Vaikka verhon haluaisi pitää suorana ja verhoja olisi tarkoitus siirrellä ikkunan eteen suosittelen siilti nauhaa, sillä se saa yläreunasta ryhdikkään.